Loppuraportti

Tässä hieman juttua Kyproksen leiristä. Jatkan siitä mihin edellisessä raportissani jäin, eli suosittelen ensimmäisen tilanneraportin lukemista taustatiedoiksi.

Loppuleirin haasteena oli korkea lämpötila. Ensimmäinen leiriviikko oli ollut aurinkoinen ja lämmin. Toinen leiriviikko oli TODELLA aurinkoinen ja TODELLA lämmin. Pahimmillaan elohopea kipusi jopa 40 asteeseen. Kuumuuden takia kuivaharjoittelu jäikin toisella viikolla hyvin vähälle. Eräänä aamuna kokeilimme kevyttä puolen tunnin jumppaa aamulla kahdeksalta altaan viereisellä jalkapallokentällä. Lämpötila oli jo tuolloin 30 asteen tienoilla ja uimarit olivat jumpan jälkeen nääntyneitä ja yhtä märkiä kuin altaasta nousseina.

Lisää mielenkiintoa harjoituksiin toi juuri ennen leiriä hankittu maitohappomittari. Tämä uusi lelu herätti suurta innostusta sekä valmentajissa että uimareissa. Havaitsimme maitohappomittauksen hyväksi apuvälineeksi oikeita tehoalueita etsittäessä, mainioksi jumi-indikaattoriksi ja huomattavaksi motivaattoriksi uimareille kovissa sarjoissa. Leirillä vallitsikin kova kisa happokuninkaan tittelistä (korkein mitattu laktaattipitoisuus veressä). Voittajaksi selviytyi Joona Poutanen tuloksella 15,6mmol/l.

Happojen mittaaminen 23:n uimarin verestä oli alkuun melkoista hullunmyllyä. Muutaman reenin jälkeen rutiini löytyi ja testaus pyöri loppuleirin ajan huoltajiemme Riikka Raukolan ja Tiina Tuomisen hoitamana lähes saksalaisella järjestelmällisyydellä.

Myös videokamera oli oiva apuväline leirillä. Uintia kuvattiin paljon sekä veden alla että päällä. Uimarit kävivät harjoitusten välissä analysoimassa valmentajien kanssa uintitekniikkaansa videoiden perusteella. Tämän jälkeen tekniikkavirheitä oli altaassa paljon helpompi korjata.

Toisena vapaapäivänä valtaosa leirin miespuolisista TaTU:laisista lähti toiveikkain mielin veneretkelle uistelemaan Välimereltä tonnikalaa. Reissulta ei tietenkään palattu tyhjin käsin. Kalaa nousi veneeseen sellaisia määriä, että hommassa oli ryöstökalastuksen maku ja luonnon ystävänä en voinut välttyä huonolta omatunnolta: 5x15kg = 75kg tonnikalaa neljässä tunnissa!

TaTU:laiset kunnostautuivat leirin aikana muutenkin meribiologian saralla. Huonekunta J.Poutanen&Tuominen&Vasko oli lähellä läpimurtoa yrityksessään opettaa Matias Vullin pyydystämä kylpyammeeseen majoitettu rapu juomaan Coca-Colaa. Valitettavasti kerrossiivooja tuhosi kokeen vetämällä ravun alas vessanpöntöstä. Olimme kaikki kovin pahoillamme tapahtuneen johdosta. Pojilla ei menetyksensä jälkeen ollut enää voimia aloittaa uutta koetta.

Kolmantena ja viimeisenä vapaapäivänä suuntasimme koko porukka pienelle risteilylle Välimerelle. Mukaan huolittiin myös Pystysen poppoo ja yhdessä vuokrasimme 4 tunniksi käyttöömme hulppean yli 100 hengen jahdin. Kyllä kelpasi. Päivä oli jälleen kerran kuuma, mutta tällä kertaa se oli vain positiivista. Söimme merellä lounaan, kävimme uimassa kallioisessa lahden poukamassa ja nautimme auringosta. Risteily oli hyvin rentouttava kokemus, ja toimi oivana valmistautumisena viimeisen päivän koviin harjoituksiin.

Harjoituksellisesti toinen viikko oli hieman ensimmäistä kevyempi. Kesän pääkilpailut lähestyivät, joten kilometrit vähenivät, mutta toisaalta tehot nousivat. Toinen viikko sisälsi paljon IV-sarjoja ja vastapainoksi palauttavaa I-aluetta ja kevyttä tekniikkaharjoittelua. Leirin viimeisenä harjoituksena järjestettiin Pafoksen mestaruusuinnit. Kyseessä oli kilpailunomainen harjoitus, jossa TaTU:laiset mittelivät voimiaan tosiaan ja Pystysen uimareita vastaan. Läkähdyttävä kuumuus vei voimia ja hidasti palautumista, ja monien uimareiden kohdalla etukäteen suunniteltua ohjelmaa jouduttiin hieman keventämään. Paria megajumissa ollutta uimaria lukuunottamatta leiri jälkimmäinen puolisko sujui kuitenkin uinnillisesti hyvin, ja niin uimarit kuin valmentajatkin olivat tyytyväisiä.

Leirin viimeisenä iltana valmentajat halusivat palkita leirin aikana harjoituksissa kunnostautuneet uimarit. IKU1-ryhmästä palkittiin Harriet Lindfors, joka pisteli 6x100m-IV-sarjassa satasen vaparin ennätyksensä uusiksi useampaankin kertaan, ja harjoitteli muutenkin erityisen tunnollisesti koko leirin ajan. NSM/SM-ryhmästä tunnustuksen sai Joona Poutanen, joka suorastaan liekehti altaassa ensimmäisellä viikolla. Loppua kohti liekki hieman himmeni, mutta meno jatkui silti vahvana. Lisäksi Tötterman sai palkinnoksi hienon hatun ihan muuten vaan.

Kokonaisuutena Pafoksen leiri oli onnistunut. Puitteet olivat hotellin osalta kunnossa ja allaskin ajoi asiansa. Pieninä miinuksina mainittakoon altaan likainen ja todella klooripitoinen vesi, ja surkeat starttipallit. Toki emme antaneet näiden lannistaa.

Viiden valmentajan mukanaolo toi leirille monipuolista uintiteknistä näkemystä ja mahdollisti eri uimareiden erilaisiin tarpeisiin räätälöidyt harjoitukset. Huoltajien pyörittämä testaus toimi mainiosti ja uimarit harjoittelivat motivoituneesti.

Hotellin ruoka oli herkullista, ja sitä oli tarjolla koko ajan. Näin ollen uimarimme eivät ankarasta harjoittelusta huolimatta päässet kuihtumaan.Valmentajien sen sijaan havaittiin jopa hieman kasvaneen leirin aikana. Huhu kertoo Vellu Ereniuksen vahvistuneen jopa viidellä kilolla Kyproksella oleilunsa aikana…

Haluan lopuksi kiittää uimareiden puolesta TaTU:a ja aktiivisia seuratoimijoita mittavasta tuesta leirille. Luotan, että panostus uimaireihin kantaa hedelmää kesän pääkilpailuissa.

Toimituksen HUOM! Kuvat reissusta ilmestyvät lähipäivinä.

Roope Poutanen

TaTU:n Kyproksen kirjeenvaihtaja